Okei. Nyt riittää. Mä oon tehnyt elokuvamaisia häävideoita jo vuodesta 2017. Oon nähnyt hääskenen nousuja ja laskuja, villityksiä ja trendejä – ja nyt on pakko sanoa suoraan. Hybridihääkuvaus on yksi niistä trendeistä, joka näyttää fantsulta Instagram-feedissä, mutta kusee todellisuudessa niin monta asiaa, että mä haluan huutaa.
Lyhyesti: yksi tyyppi kuvaa teidän häät sekä valokuvina että videona. Kuulostaa tehokkaalta. Kätevältä. Budjettiystävälliseltä. Mutta todellisuudessa saatte silloin yhden ihmisen tekemään kahden ihmisen työn, puoliteholla, koko hääpäivän ajan.
Ja nyt tulee spoileri: se ei toimi.
Mulle on karttunut vuosien aikana laaja verkosto häävalokuvaajista. Yllättävän moni näistä mun kolleegoista on ruvennut tarjoamaan viime vuosien aikana hybridihääkuvaamista. Oon jutellut näistä monien kanssa kulissien takana. Arvatkaa mitä he sanoo?
”Mä vihaan tehdä niitä keikkoja.”
”Oon aina ihan loppu niiden jälkeen.”
”Editointi vie ikuisuuden ja vie mut ihan burnoutin partaalle.”
"V*tuttaa palata silleen takasin samaan hääpäivään, ku oon just saanu ensin valokuvat editoitua. Ku sit pitäis editoida videokin."
”Mutku rahat on niin hyvät, että mä en voi kieltäytyä.”
Eli toisin sanoen: ne myy teille palvelun, jota ne itsekin inhoaa tehdä – koska raha. Ja se näkyy lopputuloksessa. Joka kerta.
Mietipä tätä: Jos sun hääkuvaaja yrittää yhtä aikaa keskittyä tallentamaan kauniin kuvan sun isän liikutuksesta juhlapuhetta pitäessään ja saada siitä samalla tunteikkaan videoklipin, niin kumpi jää vajaaksi? Vastaus: molemmat.
Ja teidän häät – ne on kerran elämässä. Ihanko oikeasti ne ansaitsee pelkästään “ihan ok” tason materiaalia?
Kukaan ei puhu tästäkään: Hybridikuvaajalle hääpäivän jälkeinen editointityö tuntuu lohduttoman loputtomalta.
Kun valokuvat on saatu valmiiksi ja deadline painaa niskaan, pitäisi palata siihen samaan päivään, samaan materiaaliin, ja editoida koko hääpäivä sit vielä videoksikin.
Se ei oo luovaa. Se on psyykkisesti kuormittavaa. Hybridihääkuvaajat yrittää tietysti ulospäin glorifioida tämänkin, mut fiksu näkee sen frontin läpi.
Ja kun energia on nollissa, syntyykö siitä jotain taianomaista? Joo ei – ei synny.
Koska mua oikeesti huolestuttaa se, miten moni hääpari nykyään haksahtaa tähän hybridikuvaamiseen. Ja koska mä rakastan tätä mun häävideokuvaajan duunia. Oon tehnyt sitä vuosikausia.
Mä haluan, että teidän hääpäivä näyttää siltä, miltä se oikeasti tuntui. Ja sen pystyy tekemään vaan, jos jokainen ammattilainen tekee sen, minkä osaa parhaiten. Ammattiylpeydellä.
Hybridihääkuvaaja ei voi ikinä sanoa tekevänsä hommiaan ylpeydellä. Vaikka tietenkin he väittää sulle muuta.
Mä ymmärrän täysin, jos ei vaan ole mahdollista palkata kahta erillistä kuvaajaa. Mutta silloin suosittelen oikeasti (OIKEASTI) miettimään, kumpi on teille se tärkeämpi: hääkuvat vai häävideo. Tehkää se harkittu valinta ja panostakaa siihen sitten kunnolla. Se on parempi kuin saada häämuistoiksi pelkkää puolivillaa. Teidän hääpäivä ansaitsee parempaa.
Hybridihääkuvaus on kuuma trendi, jonka aika meni jo ennen kuin se ehti kunnolla alkaa. Sen ei olis koskaan pitänytkään alkaa. Nyt meillä on pitkä rivi taidokkaita hääkuvaajia, jotka on dominoefektin lailla yksitellen ryhtyny tähän hybridihypeen rahanahneudessaan. Tai epätoivossaan. Tätä kirjoittaessani eletään kuitenkin aikaa, kun hääpareilla on ostovoima aika huonolla tolalla. Rahat on tiukilla ja siispä hääkuvaajat on valmiita polttamaan itsensä loppuun selviytyäkseen. "Mä lepään sit haudassani". Joopa joo.
Hybridihääkuvaus on kiva paperilla, mutta todellisuudessa se on kompromissien pandoran lipas, josta jokaisen hääparin pitäis olla tietoinen.
Valitkaa siis hääkuvaaja, joka tekee just sen oman juttunsa täysillä ja ammattiylpeydellä.
Satutko etsimään häävideokuvaajaa? Saatan olla juuri se mitä etsit.
Tutustu häävideoihin